Team Sisä­ra­ta tutuk­si — Pau­li Koi­vis­to UKI Ark­ki­teh­dit Oy:stä

16.9.2022

Pau­li Koi­vis­to on aloit­ta­nut työs­ken­te­lyn UKI Ark­ki­teh­deil­lä vuon­na 1989. Vuo­sien myö­tä hän on eri­kois­tu­nut sai­raa­la­suun­nit­te­luun sekä kor­jaus­ra­ken­ta­mi­seen. Pau­li on ollut myös muka­na kehit­tä­mäs­sä uraa­uur­ta­vaa, käyt­tä­jä­läh­töis­tä VALO™ vir­tu­aa­li­suun­nit­te­lu­me­ne­tel­mää.

Kok­ko­lan Urhei­lu­puis­to­han­ket­ta hän sanoo pitä­vän­sä ark­ki­teh­ti­suun­nit­te­lun kan­nal­ta haas­ta­va­na, mut­ta mones­sa suh­tees­sa mie­len­kiin­toi­se­na. Koko­nai­suus pitää sisäl­lään mm. sekä uudis­ra­ken­ta­mis­ta että van­ho­jen raken­nus­ten peruskorjausta.Lisäksi Kok­ko­lan Urhei­lu­puis­ton ark­ki­teh­ti­suun­nit­te­lus­sa pitää ottaa huo­mioon usei­ta eri­lai­sia käyt­tä­jä­ryh­miä, heil­lä jokai­sel­la on luon­nol­li­ses­ti­kin omat eri­tyis­vaa­ti­muk­sen­sa. 

Mil­lai­sia koke­muk­sia sinul­la on allians­seis­ta?

Esi­mer­kik­si Poh­jan­kar­ta­non allians­si, jos­sa olen muka­na, on tosi mie­len­kiin­toi­nen koh­de, kou­lu­ra­ken­nuk­sen vaa­ti­va ja perus­teel­li­nen perus­kor­jaus. Ihan kuten täs­sä­kin Kok­ko­lan Urhei­lu­puis­to­ko­ko­nai­suu­des­sa, myös sii­nä oli usei­ta eri­lai­sia käyt­tä­jiä ja käyt­tä­jä­ryh­miä, jot­ka kaik­ki pitää ottaa huo­mioon ja samal­la taval­la pro­jek­ti on vai­heis­tet­tu osa­hank­keik­si. Työ alkoi vuon­na 2015 ja se saa­daan suun­ni­tel­mien mukai­ses­ti pää­tök­seen tänä vuon­na. Myös TAYS:in sydän­sai­raa­lan pro­jek­ti oli koko­nai­suu­te­naan haas­teel­li­nen ja mie­len­kiin­toi­nen han­ke, toi­min sii­nä vas­taa­va­na ark­ki­teh­ti­suun­nit­te­li­ja­na sekä pää­suun­nit­te­li­jan vara­hen­ki­lö­nä.

Monet isom­mat pro­jek­tit ovat men­neet allians­si­mal­lin tyyp­pi­sik­si toteu­tuk­sik­si, esi­mer­kik­si eri­lais­ten raken­nus- ja suun­nit­te­lu­pro­jek­tien toteu­tus­ta­pa muis­tut­taa tänä päi­vä­nä jo mel­ko pit­käl­le tätä allians­si­mal­lia. Teh­dään yhdes­sä tii­mi­nä työ­tä useam­man toi­mi­jan kes­ken saman pöy­dän ääres­sä. Työs­ken­te­ly­ta­pa on mie­les­tä­ni tul­lut jää­däk­seen ja uskon vah­vas­ti, että  yhteis­toi­min­nal­li­set hank­keet tule­vat lisään­ty­mään jat­kos­sa voi­mak­kaas­ti. 

Miten yhteis­työ allians­sin kes­ken sujuu?

Tämä on läh­te­nyt oikein hyvin käyn­tiin. Yhteis­työ­hän mei­dän kes­ken alkoi var­si­nai­ses­ti jo kil­pai­lu­vai­hees­sa, sil­lä jo sil­loin jou­duim­me miet­ti­mään hyvin­kin tar­kas­ti sen, että miten teh­dään, mitä teh­dään ja miten teh­täi­siin. Tar­jous­vai­he oli oikeas­taan aika ras­kas­kin pro­ses­si. Tänä päi­vä­nä ei enää pär­jää pel­kil­lä refe­rens­seil­lä, jokai­nen tar­jous pitää miet­tiä tar­koin ja se vaa­tii val­ta­vas­ti työ­tä. Kil­pai­lui­hin ei voi osal­lis­tua niin sano­tus­ti kät­tä hei­lu­tel­len — jos läh­de­tään mukaan, niin työ­tä teh­dään tosis­saan heti alus­ta alkaen. Pai­neet­kin ovat tie­tys­ti mel­koi­set, kos­ka pet­ty­mys kovan työn ja usei­den käy­tet­ty­jen tun­tien jäl­keen on val­ta­va, jos kisan hävi­ää.

Meil­lä on yhteis­työ toi­mi­nut hie­nos­ti siis jo alus­ta alkaen. Kaik­ki ovat aktii­vi­sia, me mie­tim­me ja pal­lot­te­lem­me yhdes­sä ideoi­ta ja aja­tuk­sia sekä poh­dim­me eri­lai­sia vaih­toeh­to­ja monel­ta eri kan­til­ta. Mei­dän yhteis­työm­me kan­nal­ta on hyvää myös se, että muu­ta­mien kans­sa olem­me teh­neet jo ennen­kin yhtei­siä pro­jek­te­ja ja aut­taa pal­jon, kun tun­nem­me jo jon­kin ver­ran tois­tem­me tapaa teh­dä työ­tä. Luot­ta­mus­ta on raken­tu­nut jo aikai­sem­pien pro­jek­tien aika­na. Esi­mer­kik­si Rin­ta­mäen Kari (Gran­lund Poh­jan­maa Oy:ltä) oli muka­na Y‑talossa Sei­nä­joel­la, ja Save­lan Mar­kun (Ram­boll Fin­land Oy:tä) kans­sa olen teh­nyt töi­tä esi­mer­kik­si Sei­nä­joen Ammat­ti­kor­kea­kou­lu Fra­min puit­teis­sa. Ark­ki­teh­ti­toi­mis­to­jen väli­nen yhteis­työ perus­tuu aja­tuk­seen toi­mia kuin yksi toi­mis­to, ja yhteis­työ Uki Ark­ki­teh­tien ja Ark­ki­teh­ti­toi­mis­to Jääs­ke­läi­sen välil­lä onkin läh­te­nyt val­lan hie­nos­ti liik­keel­le.

Miten eri­lai­set käyt­tä­jä­ryh­mät on huo­mioi­tu suun­nit­te­lus­sa?

Timol­ta (Timo Sivu­la, Kok­ko­lan Urhei­lu­puis­ton toi­mi­tus­joh­ta­ja) on tul­lut val­ta­vas­ti tie­toa sii­tä, mil­lai­sia odo­tuk­sia eri käyt­tä­jä­ryh­mil­lä on. Hän on kier­tä­nyt ahke­ras­ti läpi esi­mer­kik­si urhei­luseu­ro­ja, tapah­tu­ma­toi­mis­to­ja, kult­tuu­ri­vä­keä sekä mui­ta sidos­ryh­miä. Muis­tiin­pa­no­jen poh­jal­ta olem­me saa­neet käsi­tyk­sen sii­tä, mil­lai­sia tar­pei­ta ja toi­vei­ta on ole­mas­sa. Nii­tä on pal­jon!

Ark­ki­teh­ti­suun­nit­te­lun kan­nal­ta käyt­tä­jäyh­teis­työn mer­ki­tys­tä ei voi ohit­taa. Olen työs­ken­nel­lyt käyt­tä­jien kans­sa yhteis­työs­sä useis­sa pro­jek­teis­sa, esi­mer­kik­si sai­raa­laym­pä­ris­töis­sä. Meil­lä on käy­tös­säm­me niin sanot­tu CAVE-tila (toim. huom. VALO™ vir­tu­aa­li­suun­nit­te­lu­me­ne­tel­mä), jos­sa voi­daan hei­jas­taa sei­näl­le mal­lin­net­tu­ja tilo­ja. Suun­ni­tel­tu­jen tilo­jen lop­pu­käyt­tä­jä mene­vät tilaan sisään 3D ‑lasien kans­sa ja täl­lä tavoin he voi­vat arvioi­da jo suun­nit­te­lu­vai­hees­sa tilo­jen toi­mi­vuut­ta — mil­tä ne oikeas­ti näyt­tä­vät ja mil­lai­sia toi­min­nal­li­suuk­sia niis­tä löy­tyy.

Sai­raa­laym­pä­ris­tö­jen ark­ki­teh­ti­suun­nit­te­luis­sa olem­me kut­su­neet pai­kan pääl­le niin lää­kä­rit, sai­raan­hoi­ta­jat, siis­ti­jät kuin hal­lin­non työn­te­ki­jät­kin. Täl­lä tavoin he pää­se­vät tutus­tu­maan tilaan ja anta­maan meil­le tär­ke­ää palau­tet­ta. Täs­tä on ollut erit­täin hyviä koke­muk­sia. Esi­mer­kik­si erääs­sä pro­jek­tis­sa olim­me miet­ti­neet vas­taan­ot­to­huo­net­ta todel­la pal­jon ja sii­nä oli otet­tu huo­mioon kaik­ki palau­te ja toi­veet, joi­ta meil­le sen osal­ta oli annet­tu, teh­ty juu­ri, kuten toi­vot­tiin. Mut­ta vir­tu­aa­li­sen tutus­tu­mi­sen aika­na vas­taan­ot­to­vir­kai­li­ja kui­ten­kin sanoi ihan ensi töik­seen, ettei se voi olla kuten suun­ni­tel­tu. Pää­sim­me kes­kus­te­le­maan sii­tä, että mik­si ei ja mitä muu­tok­sia se tar­vit­see.

Vie­lä lopuk­si, miten ren­tou­dut vapaa-ajal­la­si?

Viih­dyn musii­kin paris­sa, kuun­te­len ja käyn kei­koil­la.

Luitko jo nämä?